Pyhän Rubertin Kirkko


Pyhän Rubertin kirkko on Wienin vanhin kirkko. Legendan mukaan sen perustivat kaksi salzburgilaista munkkia, Chuniald ja Gislar, vuonna 740. Ensimmäiset todisteet kirkon nimestä ovat vuodelta 1200. Viittaus kirkkoon on löydetty Itävallan herttua, Heinrich II Badenbergiläisen kirjoittamasta lahjoituksen myöntämisestä.
Kirkko on omistettu Pyhälle Rubertille (k. 715/716). Hän aloitti uransa Wormin piispana, mutta myöhemmin urallaan vietti 10 vuotta kehittämässä Salzburgin kristillistä yhteisöä. Pyhän Rubert on suola kauppiaiden ja Salzburgin kaupungin suojelija, ja hänen juhlapäivänsä on 24. syskuuta. Kirkolla on myös historiallisesti todistettu olleen yhteyksiä keskiaikaisille suola markkinoille.

 

|top|

Romaaniselta ajalta nykyhetkeen

Kirkon vanhimmat jäljellä olevat rakenteet ovat peräisin jopa 1200-luvulta. Nämä osat ovat kappelin pääseinät, tornin perusteet ja romaaniselle ajalle tyypilliset kaksoisikkunan kaaret. Vuonna 1276 tapahtuneen suuren tulipalon, joka vahingoitti lähes koko Wienin keskustaa, kirkko kunnostettiin goottilaisen tyylin mukaiseksi. Pääkappeliin rakennettiin gootilanen apsis ja kirkon torniin lisättiin kerros. Kirkon kaksi alkuperäistä, yhä tomivaa, kelloa ovat peräisin jopa 1300-luvulta. Ne ovat yhä kiinnitetty aikansa tyylisellä tavalla, ilman ruuveja.
Vielä 1400-luvulla kirkko tarvitsi lisää tilaa, joten sitä laajennettiin rakentamalla goottilais tyylinen sivukappeli.
Keskiajalta lähes 1900-luvulle asti kirkon vieressä sijaitsi talo nimeltään Praghaus, joka toimi ajoittain Badenbergin suvun herttuoiden kotina. Kirkko ja talo olivat yhdistetty tunnelilla. Praghaus toimi suolan välitys toimitona vuosina 1500-1824. Itävaltalaiselta suolakaivos alueelta, Salzkammergutilta, tuotiin suolaa laivoilla Wieniin, missä se varastoitiin ennen myyntiä Praghausiin. 1824 suolan myynti rajoitukset poistettiin, minkä jälkeen Praghaus ei kestänyt enää pitkään vaan se purettiin 1832.
Suunnilleen 100 vuotta myöhemmin pyhän Rubertin kirkko ja sen naapuri rakennukset uudistettin viimeisimmän kerran. 1900-luvun lopulla suoritetut uudistukset keskitettiin päämäärin kirkon perus rakenteisiin ja sisustukseen valmistaen sitä kirkon nykyaikaisiin palveluihin. Uudistuksilla pyrittiin saavuttamaan laatua ja yksinkertaisuutta, sallien ihmisten keskittyä kaikkein tärkeimpään.

 

|top|

Ikkunat

Apsiksen keski ikkuna on selvinnyt jopa vuodesta 1270 ja on täten Wienin vanhin lasi ikkuna. Ikkunan yläosa kuvaa Jeesusta ristillä Marian ja Johanneksen kanssa, ja ala osassa on Pyhä Maria Jeesus lapsen kanssa. Molemmat sivu ikkunat suunnitteli Heinrich Tahedl, vuonna 1949. Niissä esiintyy pyhä Rubert sekä opettajana ja piispan, kirkon perustajien Chunialdin ja Gislarin kanssa.
1990-luvun alussa kirkko sai uudet ikkuna lasit, jotka suunnitteli Lydia Roppolt (1922-1995). Kolme ikkunoista esittävät Danielia leijonan luolassa, Joonaa valaan vatsassa ja kolmea nuorukaista tulipesässä, kuvaten miten Jumalaan uskominen voi pelastaa pahimmastakin paikasta. Apsiksen uudet ikkunat kuvaavat kirkon perustajien, Chunialdin ja Gislarin, historiaa. Kaikki muut ikkunat rohkaisevat luovuuteen abstraktilla tavalla.

 

|top|

Sisustus

Pääkappelin huomiota herättävin piirre on barokki tyylinen krusifiksi joka on peräisin vuodelta 1765. Alttarin pohja kivet ovat romaaniselta ajalta, 1703 niiden ympärille rakennettiin barokki tyylinen pääalttari, joka purettiin 1986 pyrkimyksenä saavuttaa alttarille yksinkertaisempi tyyli. Siitä lähtien kirkon yhteisö on kerääntynyt alttarin äärelle jumalanpalvelukseen.

Kolme pylvästä erottavat pääkappelin sivukappelista. Yhdessä pylväistä on pieni veistos pyhästä Rubertista (1400-luvulta), toisessa on goottilainen veistos Pyhästä Mariasta ja Jeesus lapsesta (n.1515) epätavallisessa asetelmassa. Lapsen kasvot eivät ole suunnattu katsojaan, vaan tämä katsoo Pyhää Mariaa leikkiessään hänen hiuksillaan.

 

Alttarin sivulla on ilmestyksen maja, tehty pronssista ja tynnyri laudoista, jonka suunnitteli Ignaz Kienast vuonna 1998. Sivukappelista löytyy adneterin marmorista kaiverrettu kastemalja, latinan kielisellä kaiverruksella; ¨A+M+D+Y+E+M¨ (anno MD in aeternam memoriam), suomennettuna ¨ikusesti vuoden 1500 muistoksi¨.

 

Gallerian vierestä löytyy kuva (Johann Georg Schmidt, n. 1720), joka aikoinaan roikkui pääalttarin yllä. Kuva esittää Pyhää Rubertia ja hänen ominais esineitään : piispansauvaa, kirjaa ja suola purkkia.

Sisäänkäynnin vieressä on reliefi pyhästä Rubertista (n.1600-luvulta).

Pienessä sakaristossa kirkon tornin kellarissa on patsaat Joakimista ja Annesta, niinkuin myös eebenpuinen patsas Mariasta nimeltä ¨Loretomadonna¨.

 

|top|

Galleriasta löytyy Rooman pyhän keisari Friedrich III:n vierailun kunniaksi kaiverrettu laatta. Siihen on kaiverrettu Friedrichin henkilökohtainen tunnus ¨A.E.I.O.U.¨ ja vuosiluku 1439. Kirkon pohjoisella seinällä seisoo Pyhän Vitaliksen, marttyyri Rooman kakombeista, sarkofagi. Jäänteet on puettu barokki aikaisiin vaatteisiin ja puuttuvat ruumiinosat on korvattu vaha kopioilla. Marttyyri on siellä muistuttamassa syntyperänsä tai uskonsa takia vainotuista ihmisistä.

 

|top|